Jos kaupungissa kaadetaan puu, arboristit ja paikkatieto ovat tilanteen tasalla

Eräänä kuulaana lokakuun aamuna pääsimme seuraamaan Staran arboristien työtä puiden kuntokartoituksen parissa.

Arboristien tyypillinen työpäivä kentällä koostuu sekä viheromaisuuden kuntokartoituksesta, että hoitotyöstä. Tänään vuorossa on kuntokartoitusta, jossa paikkatieto on apuna.

Puemme päälle turvaliivit sekä kypärät, sillä ensimmäinen kohteemme sijaitsee työmaa-alueella Helsingin Kruununhaassa.

Paikalla vastassa ovat arboristit Maria Sutenius ja Ly Kaipiainen. Työmaan ympäröivästä hälinästä huolimatta he aloittavat keskittyneen ja huolellisen kartoituksen teon.

Ensiksi Kaipiainen ja Sutenius mittaavat puun ympärysmitan, jotta saadaan tietoa puun kasvusta. Tämän jälkeen he kartoittavat silmämääräisesti jokaisen yksilön kunnon esimerkiksi tautien ja kääpien osalta. Syksy on tähän oivallinen vuodenaika, sillä nyt lehdet eivät estä näkyvyyttä näiden suurien puiden latvustoon saakka. Havainnot kirjataan tabletilla Mobilenoteen, jossa paikkatieto yhdistää kirjaukset juuri kyseiseen puuhun. Tämän kierroksen osalta arvioidut yksilöt saavat hyväksytyn arvosanan – yhtä lukuunottamatta, jota valitettavasti odottaa kaatotuomio.

Mobilenoten avulla merkitään mm. tietyn puun kuntoluokka ja laaditaan sen hoitosuunnitelma. Hoitotiedoista nähdään sekä tehdyt että tulevat toimenpiteet, mikä tehostaa töiden suunnittelua. Arboristit kertovat, että ennen sovelluksen käyttöönottoa tiedot kirjattiin ensin kentällä paperilomakkeelle, josta ne myöhemmin siirrettiin toimistolla käsin tietokoneelle.

Mobilenoten myötä tieto välittyy ajantasaisesti vähentäen ylimääräisiä manuaalisia kirjausvaiheita. Kaipiainen kertoo, että mahdollisuus lisätä valokuvia havaintojen tueksi on ollut hyödyllinen ominaisuus työskentelyssä, sillä näin saadaan kattavampi kuva asioiden tilasta.

Tiedonkeruu arboristien työssä on muutenkin monipuolista, kuten saamme nähdä seuraavassa kohteessa, Tove Janssonin puistossa Katajanokalla. Joinain työpäivinä työ vaatii puihin kiipeämistä, toisina taas käytetään erilaisia edistyneitä teknisiä mittauslaitteita.

Tyypillisesti kuntoarvio tehdään silmämääräisesti, jolloin haasteeksi jää se, mitä silmällä ei voida nähdä, kuten juurivauriot ja rungon kunto.

Kerätyistä tiedoista uusiksi hoitosuunnitelmiksi

Kaipiainen ottaa esille suurelta harpilta näyttävän mittauslaitteen ja naputtaa puun runkoon mittausmerkit vasaralla. Tietokoneohjelman avulla saadaan tarkka kuva puunrungon tiheudestä ja kunnosta. Hänen naputtaessa mittauspisteitä, Suteniuksen tietokoneen ruudulle alkaa muodostua lähes hypnoottisen omaisesti kuva, joka havainnollistaa värikoodein rungon kunnon.
Arviota tarkennetaan vielä lisäksi erityistyökalulla, jonka noin millimetrin paksuinen ja 40 senttimetriä pitkä terä mittaa puun vastusta ja kertoo näin tarkemmin rungon rakenteesta piirtämänsä käyrän avulla.

Käynti alkaa tulla päätökseen ja on aika sanoa hyvästit arboristeille. Seuraavaksi arboristien työpäivä jatkuu toimistolle, missä kerätyt havainnot ja hoitotiedot muuttuvat osaksi tulevien työtehtävien suunnittelua.
Päivä on ollut monin tavoin mielenkiintoinen ja opettavainen, mistä kuuluu kiitos upeille oppaillemme.

Kiitos Staran arboristit Maria Sutenius ja Ly Kaipiainen, sekä Saija Asikainen päivän mahdollistamisesta.